Miss K. lenkkeilee ja lenkkeilee ja lenkkeilee..

..ja lenkkeilee - tulevaisuudessa. Tällä hetkellä en voi sanoa liikkuvani vaunulenkkejä enempää, mutta halua kyllä olisi. Aikaa ei vaan tunnu olevan riittävästi, vai lieneekö sekin vain halpa tekosyy?

Hankin itselleni kuntosalikortin, joka on seissyt käyttämättömänä jo kuukaudenpäivät. Olin jo laittamassa moista rahasyöppöä vuokralle parempaan kotiin, kunnes löysin jostakin uusia voimavaroja, joiden avulla aion punnertaa itseni kuntosaliliikunnan ihmeelliseen maailmaan.
Kyse ei siis ole siitä ettenkö välittäisi liikunnasta, vaan ennemminkin saamattomuudesta ja järjestelykyvyttömyydestä. En malta kysyä lastenvahtia, ja löydän aina sata muutakin hoidettavaa asiaa. Olen aivan mahdottoman huono ajankäyttöni kanssa, ja tarvitsen aina joko terävän pukkauksen ulkopuoliselta voimalta, taikka äkillisen energia puuskan omasta takaa. Nämä puuskat tuntuvat olevan valitettavan harvassa.

Tykkään touhuilla kaikennäköistä päivien mittaan, ja harrastan reilusti niinsanottua hyötyliikuntaa. Päivissäni on silti kelpo harrastuksen mentävä aukko, joka tulee nyt täytettyä, viimeistään huhtikuun alusta alkaen. Tässä kohtaa haluan korostaa, että minä vihaan kuntosaleja. Mutta koska rakastan pyöräilyä, ja haluan reisiä räjäyttävään lenkkikuntoon, täytyy minun saada lihastreeniä jostain muualtakin. Lisäksi kriiseilen peputtomuuttani, ja kun hoksasin senkin olevan vain treenaamattomuutta, on kannattava vaihtoehto suunnata nenä kohti jumppasaleja.

Fillaroinnista puheenollen, kävimme rakkaan kihlattuni kanssa jälleen pikkiriikkisellä "maastolenkillä", joka luonnollisesti käsitti enemmän teillä ajoa, kuin haasteellisia polkuja, jotka tähän aikaan vuodesta hautovat vielä paksun lumi kerroksen alla. Tiet olivat liukkaita ja olo kuin vastasyntyneellä varsalla, mutta ilme kasvoilla oli aurinkoisempi kuin aurinko itse! 

Tässä kuva uskollisesta ajokistani nykykunnossaan:

Ei muuta kuin kevätkunnon kohotukseen mars!